Pe 27.3.

Vaihdatin autoon alle kesärenkaat, eipähän tartte sitten käydä jos/kun tilanne menee hullummaksi. Alkuviikkoon lupasivat kyllä kylmää, mutta eiköhän noista viimesistä työpäivistä selvitä näinkin, varovasti vaan. Sairaalahoidossa yli sata, kuolleita 7. 120 päivän ennusteella rajoituksia päästäis purkamaan toukokuun lopussa, 160 päivällä elokuun alkuun, saas nähä. Vanhemmat on saaneet naapurin kauppa-avuksi, hyvä niin kun molemmat kuuluu riskiryhmiin.

Ke 25.3.

Tänään esikoisella oli eka toimintaterapia etänä. Sujui ihan ok, vaikka ohjelman kuntoon laitto meinas aiheuttaa harmaita hiuksia ja tabletin asennon ylläpitoon pitää varmaan kehitellä jotain. Huomenna ois eessä sama homma puheterapeutin kanssa (ohjelma on eri).

Ens viikko vielä töitä, sitten alkais lomautukset. Kävin tänään hakeen motonetistä siivoushanskat saippuan tekoa varten ja parafiiniöljyä pien notkistukseen. Jos tässä joutopäivien myötä sais loppuun sen essun viimesen nyytingin ja sen jälkeen sitten vaikka pitkästä aikaa jotain kenkähommia tehtyä (näitten esteenä on ollu pien kokoonkuivahdus, kun sillä ei oo voinu käsitellä lankaa ompelukuntoon).

Ei hirveesti naurata lukee uusimpia ennusteita, joissa pyöritellään poikkeustilan kestoa ja koronan aiheuttamia vahinkoja. Vuosi tai puolitoista rokotteen tai lääkkeiden kehittämiseen! Parempi olla ajattelematta niin pitkälle, alkaa vaan ahdistaa. Iltaisin mietin ennen nukahtamista, että taas ollaan yhden päivän verran lähempänä tän sotkun loppumista.

To 19.3.

Kolmas päivä korona-rajoitusten kanssa. Lauantain tapahtumat on leikannu omaa vauhtia aika radikaalisti, tän viikon oon ollu saikulla. Su en tehny kuin pakolliset siirtymät ja just selvisin illalla sohvalta yläkertaan, vaikka olin saanut aamulla rautainfuusionkin oloa buustaamaan. Ma alkoi olla sisällä ok, ti kävin postilaatikolla asti. Eilen käytiin kävellen lähipuistossa, tänään uskaltauduin pyörällä esikoisen koululle, kun piti hakea sen etäilymatskut. Kuopuskin halus tehä, joten piti printata sille omat kopiot. Ens viikolla pitäis palata töihin, vielä ei tietoa miten pitkään niitä jatkuu. Terapiat on katkolla, puheterapiaa kokeillaan etänä ennen kuin terapeutin lomautus kuun vaihteessa alkaa.

Elämä on aika seis, vaikkei meidän normiarjesta ihan hirveesti poikkeakaan, muistuttaa aika paljon viikonloppufiiliksiä nyt, kun lapset on kaiket päivät kotona. Tosin uimahalliin ja kirjastoon ei päästä, tuttuja (lähinnä siskojen porukoita) ei voida nähdä, mummola reissuja ei suunnitella. Kaupassa käydään välillä ruokaa tankkaamassa ja siinä se. Kotona hengaillaan ja käydään puistossa, joku päivä ehkä vähän kätköllä ja pajunoksia hakemassa, vaikka virpomiset taitaa tänä vuonna kyllä jäädä väliin.